En olisi halunnut blogissani ottaa esille Tampereen polkupyöräkulttuurin, TKL:n asiakaspalvelualttiuden tai Keskustorin tapahtumatelttojen kaltaisia aiheita.
Nämä ilmiöt ovat kuitenkin arkea joten niistä on sananen lausuttavana silloin tällöin.
Tänään haluan kirjoittaa tamperelaisen bussikuskin julkisesta fetissin harjoitusyrityksestä. Siihen liittyy minä, bussin sisällä, etualalla oleva kello sekä rattimiäs.
Puhuin puhelimessa linja-auton ulkopuolella. Bussin lähtöaika oli viisi yli. Minulla oli kaksi minuuttia tehokasta työaikaa, busseissa kun en puhu.
Bussikuski rekisteröi tuloni, koska tulin seisomaan 10 senttiä ovesta, matkakortti kädessäni.
Bussin kello vaihtui neljä yli ja silloin kuski päätti laittaa oven kiinni ja painaa kaasua. Perkele, koputin oveen, hän onneksi avasi. Mainitsin kellonajasta ja kuskin reaktio oli huuto siitä, ettei kello ole oikeassa eikä sitä tule seurata. Just.
Meinasi mennä hermorakenne uusiksi.
Taas kerran näin kävi.
Edelleen suosittelen kusipäille asiakaspalvelualojen ulkopuolista työtä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti