torstaina, joulukuuta 3

Aktiivisuus on herkkua

Hei, me kaikki tiedetään, että kaikki hallitustoiminta on vaativaa ja varsinkin korkealla pallilla tuulee ja kovaa.
Oli kyse sitten pienen pienestä yhteisöstä tahi valtion korkeimmista pesteistä.
Tänään olen tajunnut, että niskapaska on hyvä asia.
Koska kasvit rikastuvat lannoitteesta, miksi se ei toimisi ihmiseenkin?
Kun paskaa sataa niskaan ja uit siinä päätäsi myöden et voi uskoa, kun siihen, että kyllä ne kukatkin rikastuvat ja vahvistuvat paskasta.

Oikeesti!

Elämä ei mene uusintana huomenna, se on nyt.

sunnuntaina, lokakuuta 11

Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda ja toteuttaa se itse

Otsikko on aika hieno, mutta valitettavasti ihminen tuskin tekee mitään päätöstä tässä maailmankaikkeudessa ilman ulkopuolisia singaaleja.

Elämästä myöhästyy se, jolla on aina kiire

Palaan taas aiheeseen kiire, koska se on ollut tämän viikon teema ammatillisten kanssaihmisten elämässä. Edelleenkin pidän kiirettä tekosyynä. Kyse on asioiden priorisoinnista. Piste.

Ja jos et osaa priorisoinnin taitoa, ei sinusta ole yrittäjäksi. Eikä ymmärtämään yrittäjiä.

Yrittäjällä on aika vilskettä ja vipinää. Velvollisuuksia on, mutta täytyy jatkuvasti osata ratkaista, mikä on merkittävää juuri tällä hetkellä. Minkä asian voin jättää vielä hetkeksi hoitamatta aiheuttamatta kenellekään ongelmia.

Kun nyt yrittäjänä olen tilanteessa, että yrityksen on laajennuttava tai jäädä tähän tilaan, mietin mitkä ovat tärkeimmät ominaisuudet, mitä edellytän työntekijältä tai alihankkijalta.

Heidän pitää ymmärtää, että työnteko on suurin pakko elämässä ja siksi työnteon on oltava kivaa ja antoisaa.
Heidän pitää vaatia työnantajaltaan paljon ja uskallettava esittää kehitysehdotuksia.
Heidän pitää ymmärtää arvonsa ja samalla arvostaa työnantajaansa ja hänen tarjoamaansa mahdollisuutta toimia hyvässä työpaikassa.
Heidän pitää luottaa työnantajaansa, koska työnantaja luottaa heihin.
Ja koska työnteko on niin suuri osa elämää, heillä ei voi olla kiire.

sunnuntaina, syyskuuta 27

Paljastan sen, joka tietää sinusta kaiken

Annan anteeksi...

... itselleni.
Olen tuosta syyskuusta asti vuosi sitten oireillut.
Silloin elin parisuhteessa peliongelmaisen kanssa, joka oli kaulaansa myöten veloissa.
Onneksi hän aina halusi hoitaa ensiksi laskut jossa on nimeni.
Eli en joutunut vaikeuksiin.
Tein ratkaisun viime hetkellä - tunteen saralla ja taloudellisesti. 9.10.2009 olisin ollut kusessa.
Erosimme huhtikuussa 2009.

Ensireaktio

Siis ihanko totta, 9.9.2008 viimeinen merkintäni?
Tiedätkö, luulin kirjoittaneeni tänne muutama kuukausi sitten.
Mitä hittoa! Jos aina kuvittelen, että muutama kuukausi sitten ja muutama kuukausi enää niin ihan oikeasti olen kohta kuollut - vanhuuteen.